perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulumekko vol. 2 ja ryppyhihatutoriaali

Eihän kukaan pärjää joulun pyhiä yhdellä mekolla! Tarvittiin siis toinenkin. 

Oikeastaan tämä mekko on suurimmaksi osaksi ommeltu jo muutama viikko sitten ja sen oli tarkoitus päästä pikkujoulukäyttöön, mutta juhlat jäivät lapsen sairastumisen vuoksi väliin. Aatonaattona, heti Pulmumekon valmistuttua, ajattelin samoilla langoilla viimeistellä tämänkin. Ei se ihan niin nopeasti sujunut, kuin olin ajatellut, ja lähtö viivästyi puolisen tuntia, mutta olipahan garderobi kunnossa!

Kangas on Kestovaippakaupan omaa raitaa, värinä marja-valkoinen ja sitä meni himpun vajaa metri.






Tämänkin mekon kaava on oma, vapaalla kädellä piirretty, ja sata kertaa matkan varrella muokattu. Valekietaisupääntie on huoliteltu framilonilla ja kietaisukappaleiden alareunan ja helmaosan yläreunan saumakohta on sekin kevyesti framilonilla rypytetty. 

Hihan kaavan olen askarrellut apinoimalla tapoja muutamastakin ryppyhihaisesta valmispaidasta. Tämän tyyppisiä hihoja on löytynyt meikämamman vaatekaapista jo aika pitkään ja tulee todennäköisesti löytymään jatkossakin, koska... No, ne nyt vaan on ihania.




Tästä erittäin taidokkaasta paint-kuvasta huomaatte, että mustalla piirretty on se tavallinen perushiha, tässä tapauksessa puolimittainen. Ryppyhihaa varten pyöriötä pitää noooooostaa korkeammaksi, vaadittu korkeus (turkoosi viiva) riippuu ihan halutusta vekkien määrästä . Itse olen tehnyt viisi vekkiä molemmille puolille, joita tässä kuvassa kuvastavat sateenkaaren väreissä loistavat raidat. Omat vekkini ovat yleensä parisenttisiä, mutta ei niitä oikeasti jaksa ikinä mitata. Suunnilleen parisenttisiä. 

Itse aloitan vekkien tekemisen alareunasta, mutta sillä ei oikeasti liene mitään väliä. Vekit aukeavat ylöspäin, eli siirrän alhaalta kangasta nelisen senttiä ylöspäin, jolloin itse vekki on siis sen kaksi senttiä ja pyöriön korkeus lyhenee kahdella sentillä. Kärryillä? Hyvä! Ennen vekkien aputikkaamista yleensä sovitan hihaa vaatteeseen varmistaakseni, että se sopii aka. laskelmat ovat pitäneet paikkansa. Seuraavan vaiheen, eli liilan viivan, eli framilonrypytyksen, voi tehdä halutessaan ennen tai jälkeen hihan kiinnittämisen. Itse teen jälkeen, koska koen sen helpommaksi. Yleensä nappaan framilonia vapaavalintaisen määrän ja teen rypytyksen fiilispohjalta molempiin hihoihin. Aloituskohta on muutaman sentin päässä pyöriön yläreunan keskikohdasta ja rypytys päättyy hiukan alimpien vekkien alapuolelle. Ja ta-daa! Ryppyhiha on valmis! 

Ja sitten se tärkein. Joululahja. Tuitui <3 Bernina 1150MDA kotiutuu meille ensi vuoden ensimmäisillä viikoilla ja siirtää ompelukset ihan uudelle tasolle (tai ainakin nopeudelle), kun tähän asti täällä on kolkuteltu menemään ihan vain Pfaffin voimin. On meillä kotona käynyt muutama saumuri ennen tätäkin, mutta ne ovat aina jatkaneet matkaansa vaikeakäyttöisyyden tai ompelijan laiskuuden vuoksi. Tämä tulee toivottavasti jäädäkseen. Olen niiiiiin innoissani. Oikeasti. Ja ompelumotivaatio koki huiman laskun, kun tiedän, että parin viikon päästä homma hoituisi huomattavasti nopeammin uudella koneella...




torstai 25. joulukuuta 2014

Lahjavilautus

Ihan pikaisesti vain muutamat eilen annetut lahjat :)






Omalle äidinäidilleni Kangastukun violetista velourista kotitakki Unikuun terapiahuoneen ohjetta mukaillen. Takki on pituudeltaan noin puoleen reiteen asti, kaulus on huoliteltu alavaralla ja muut reunat kertaalleen käännetty. Mitään kiinnityssysteemejä en laittanut





Isoimmalle pienelle siskolle ihan kaupasta ostettu collegepaita, johon leikkasin silityskalvosta sydämen, jonka keskellä on hänen palkintorottansa, Bruno, jonka kaulaan leikkasin vielä Pikku Piltin superglitterhopeaisesta kalvosta pannan. 





Kahden pienimmän siskon lahjasuunnitelmat menivät uusiksi, kun kahden metrin sijasta sainkin vain yhden metrin tätä Tomppaa. Laukut kutistuivat meikkipusseiksi, jotka on vuoritettu vedenpitävällä ulkoilukankaalla (ohje täältä), Pusseihin sujautin Etsy-lahjakortit. Saan korvaukseksi tämän jo olemassaolevan metrin lisäksi sen tilatun kaksi metriä sitten joskus, kun posti sen ehtii tuoda. Olen sen visioinut jo itselleni laukuksi, johon tulee keinonahkahapsuja ja metallikoristeita ja muuta hienoa. Ensi vuonna sitten. 

Näiden lisäksi ompelukoneelta hyppäsi pakettiin muutamia lasten perusvaatteita ja silityskalvokoristeltuja paitoja, joista en kuvia ehtinyt paketointi-innossani räpsiä. 

Joulu on ollut (miinusasteista huolimatta) ihana ja rentouttava, vaikka toki oikean jalan nilkka tekee jo sellaisia ojennusliikkeitä, että ompelemaan pitäisi päästä :D

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulumekko ja Pocoyo

Se ihana, ihana punainen Pulmu. Se on niin kaunis, jouluinen, pehmeä ja ihana. Mekko on mallia superperussimppeli, nopea tehdä ja mukava pitää. Lisäsin sivuihin muutamat sentit, jotta väljyys varmasti liittää kaikelle sille suklaalle, jonka aion kitusiini kiskoa seuraavien päivien aikana.

Kaava on siis oma, alunperin jostain valmismekosta piirretty ja sen jälkeen moneen kertaan muokattu. Helma ja hihat käännetty, pääntie huoliteltu framilonilla. 






Pocoyo-paidan oli tarkoitus olla joululahja lapselle, mutta en malttanut odottaa sinne asti. Paita on siis yhteistyönä lapsen kanssa toteutettu: hän on piirsi kangastussilla etukappaleelle valitsemansa kuviot, minä hoidin loput.






Kaava on Happy animals, OB 3/11 koossa 110 cm. Pääntien resori on itse värjättyä, meeleerattu harmaa trikoo kestovaippakaupasta ja silityskalvot englannista MDPsuppliesilta. 






Pocoyon kuva on alunperin värityskuva, josta Silhouette-suunnitteluohjelman avulla irrotin tarvitsemani muodot. Kaikki värit on leikattu erikseen eri kalvoista ja sen jälkeen silitetty päällekäin kiinni vaatteeseen. Alkuperäisessä kuvassa Pocoyolla on kädessä ilmapallo, mutta askartelin siihen tilalle keltaisen kynän.






Paita oli hitti ja lapsi onnellinen uudessa lempparissaan. Vaikka toki aina vaatteita tehdessä tulee ajateltua lapsen kannalta, niin usein kuitenkin idea ja toteutus mukailee omaa makuani. Tämä ei ehkä ole se paita, jonka tekisin, jos saisin ihan mitä tahansa tehdä, mutta kyllä tuo lapsen innostus on ihanaa katsottavaa. Ehkä pitäisi useamminkin kysyä lapsen mielipidettä, vaikka hän ei mikään supertarkka vaatteistaan olekaan. 





maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulu ananaspuiden alla

Joo, ei. Valitettavasti.

Ei sillä, on meille kiva joulu tulossa, sellainen mummolajoulu. Oikein kiva. Ainoa ongelma on maantieteellinen sijainti ja ilmasto. Kaipaisin lämpöä ja ananasdrinkkejä, meren kohinaa ja leppeää etelätuulta. Ilman tsunamia, kiitos. 

Näissä fiiliksissä kaivelin kangaskaapista vähän Käpysen ananasta ja tein lapselle oloasun. Ranta-asu se ei ole, mutta pehmeä, lempeä ja lämmin kuitenkin. Sellainen oloasu, jossa pysynee lämpimänä myös näissä vähän pohjoisemmissa olosuhteissa ja jossa on mukava syödä muutama joulupipari aattoaamun lastenohjelmia katsellen.

Kuten sanottua, ananasjersey on Käpyseltä. Puolisoni ihastui jo aikoja, aaaaaikoja sitten, mutta itse vähän epäilin tämän hienoutta. Kunnes se sitten oli alennuksessa. Ja tuli kotiin, ja oli ihana, kirkas, pirteä ja ihana. Sanoinko jo, että ihana? Jotenkin livenä tämä kangas osui ja upposi johonkin kepeyden- ja kesäisyydenkaipuuseen. Värit tuovat mieleen lapsuuden lomamatkat Kreikkaan, kun iltaisin tuntuu joka puolella olevan neonvaloja ja kun pimeydestä huolimatta on ihmeellisen lämmin. Ja saa sydä ranskalaisia ja laittaa drinkkitikkuja hiuksiin koristeiksi. Niitä sellaisia metallinhohtoisia hapsukkaita.






Paidan kaava on oma. Etukappale on kokonaan kaksinkertainen, eikä paitaa saa avattua. Valekietaisupaita, siis. Koko on 104/110 cm, tai jotain sinne päin. Housut on myös omaa kaavoitusta (yksinkertaisista yksinkertaisin perusverkkari) ja kankaana on Kangastukun violetti velour, joka jäi lahjaompeluksista yli (siitä myöhemmin lisää).






Toivottavasti ehdin vielä yhden postauksen tekaista ennen joulua, mutta joulunaluspäivien minuutit ovat yllättävän lyhyitä. Siispä siltä varalta:




P.s. Wikipedia väittää, että ananas on marja.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Jumin selätystä

On jumittanut. Mikään kangas ei inspiroi, uutuudetkin menee ohi olkia kohauttamalla. Ihan tylsää. Olen ommellut pari settiä päiväkotipertsaa, niitä ihan tavallistakin tavallisempia perusvaatteita. Ja tylsistynyt. 

Tämmöisiä. Ja pari muutakin, joista ei ole kuvaa.






Harmaa meleerattu joustocollege sekä resori Kestovaippakaupan, Znokin Homo sapiens -trikoo samasta paikasta. Oranssi resori on Eurokankaasta. Lapsi omaa tuotantoa ja lahjontaan käytettiin Elovena-välipalakeksiä, makuna uuniomena-toffee. 

Luonnoskirjassa on muutamakin uusi suunnitelma, mutta jääkaapin oveen on teipattu lappu, jossa pyhästi lupaan, vannon ja vakuutan, että olen kangaslakossa. Ja lankalakossa. Samaan konkurssiin lupasin vähentää myös Coca Colan juomista sekä B&J-jätskien kulutusta. 

Asiaan tulee onneksi ensi viikolla muutos, sillä The Lakko päättyy 15.12, eli huomenna, vihdoinkin! Olin ovela ja tilasin kankaita jo vähän etukäteen tällä viikolla, ne kuitenkin saapuvat vasta lakon päättymisen jälkeen. Melkein sääntöjen mukaan. Kankaita on tulossa Versolta, Kestovaippakaupasta ja Käpyseltä... Ja oliko vielä jostain muualtakin? Kangastukusta! Metritolkulla yksivärisiä ja raidallisia peruskankaita sopivien resorien kanssa, muutama herkkukuosi ja vähän tarvikkeitakin, kuminauhaa sun muuta. Ihanana yllärinä, jota en osannut edes odottaa, bongasin Verson ihanan Pulmu-joustocollegen punavalkoisena! Rakkautta ensisilmäyksellä. Sen aion omia ihan täysin omaan käyttöön, palaakaan en jaa muille!

Jos vaikka näillä eväillä jumikin talttuisi ja saisin ne muutamat joululahjaompeluksetkin tehtyä ennen joulua.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Virallinen piparinleipomisasu

Itsenäisyyspäivänä puolisoni perheessä on ollut tapana leipoa joulupiparit. Leipojien määrä kasvoi merkittävästi vuosien 2010 ja 2011 aikana, jolloin lapsi serkkuineen teki grand entreen tähän maailmaan. Tänään yksi neljävuotias ja kaksi kolmevuotiasta pistivät parastaan ja kuorruttivat mummolan jauhoilla ja taikinalla, asianmukaisiin asuihin pukeutuneina, tottakai.






Omalla lapselleni askartelin aamulla ennen leipojaisia JNY:n vuosikertainterlockista raglanhihaisen paidan koossa 110. Pohjakaavana OB:n perusraglan lehdestä 5/11, kaaritaskut vapaalla kädellä leikellyt ja helmaresori puolison toiveesta laitettu.

Tonttulakki piirrettiin sekin vapaalla kädellä. Tai ei sitä mitään piirretty, suoraan kankaasta saksin. Sivuissa on saumat ja hiipassa iso kulkunen. Resori seurausta laiskuudesta, en jaksanut etsiä Framilonia kääntämistä varten. 

Housut on omalla kaavalla tehty jo kesällä, ja sen kyllä näistä kuvista huomaa. Nilkat vilkkuu ja kovin alkaa olla vartalonmyötäiset muutenkin. Vatsaan puristui punaiset rannut. Näiden kuvien jälkeen vaihdettiin sopivamman kokoiset housut jalkaan ja heivattiin nämä suoraan kirpparikassiin. (Pk-seutulaiset voivat merkitä kalentereihinsa helmikuun kolmannen viikon, jolloin meidän kamppeita löytyy myynnistä Vekarakirppikseltä!)






Housujen kangas on tietysti iki-ihanaa Verson puodin Pulmu-joustocollegea, jota onneksi on jemmassa vielä sen verran, että seuraavan koon housut saa tehtyä. Pulmu on ensimmäinen kangas, jonka Verson puodilta ostin. Tämä tapahtui elokuussa. Sen jälkeen paketteja on tullut ko. kaupasta tasaiseen tahtiin, lähes joka toinen viikko. Mutta kun niitä ihania uutuuksia tulee koko ajan!










Taskun aukko on leikattu etukappaleeseen, jonka jälkeen suu kantattiin kolminkertaisella resorilla. Taskupussi, tai itseasiassa vain sen takaosa, on tikattu etukappaleeseen ompelukoneen kaksois-overlockilla, joka toimii vallan hyvin peitetikkikoneen korvaajana vielä tässä vaiheessa.





Tässä vielä kuva asusta tositoimissa, piparinleipojaisissa mummolassa. Yllättävän vähän taikinaa syötiin raakana, suurempi osa päätyi kulkemaan uunin kautta parempiin suihin. Namnam. 

Muutama viikko sitten sain karistettua anopin syksyisestä omenapiirakasta (tai aika monesta...) kertyneet kilot, ja nyt alkaa jo seuraava massakausi. Pullaa, pipareita ja banaanikakkua sekä toimiva lapsenvahtipalvelu. Ei huono tapa viettää itsenäisyyspäivää.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pieniä lahjoja

Silloin kun oma lapsi oli pieni, en vielä osannut ommella kovin hyvin. Marketti-Brother ei auttanut asiaa. Hankin hyvän ompelukoneen lapsen ollessa n. puolivuotias, mutta bodyja en uskaltanut silloin tehdä. Helppoja muutaman sauman housuja tehtailin useammat. Pipon ja unipussinkin taisin tehdä, tosin unipussin yläosa oli napsaistu kaupan bodysta. Olen siis jäänyt ihan paitsioon ihanien pikkuruisten vaatteiden ompelusta. 

Taidot ovat karttuneet ja ompeluksia kehtaa antaa jo lahjaksikin. Jokainen vauvauutinen lähipiirissä saa aikaan kangaskaapin maanista penkomista ja kaavalehtien pläräilyä. Tämänkertainen lahjottava oli vaikea. Minulla ei ollut käsitystäkään, että minkä tyylisistä vaatteista tuleva äiti lapsellaan tykkäisi, joten tein varmuuden vuoksi sekalaisen setin kaikenlaista.




Sokerihiiret Versolta, keltainen pallotrikoo KVK:n. Lankanatsit, älkää kiltit katsoko noita valkoisia lankoja mustan resorin kiinnityksessä! 

Taikurin apulaiset Majapuulta ja harmaameleerattu trikoo KVK:n. Kaavat OB:n Makkarakoira koossa 56 cm ja Iloinen Orava 50 cm kavennettuna. En myöskään tiennyt vauvan arvioitua syntymäkokoa, joten tein Makkarakoiran OB:n kaavan normaalilla leveydellä ja Oravan kavennettuna. Saas nähdä, kumpi sopii paremmin :)






Timanttijoustocollege on Käpysen, jonka hamstrasin itselleni hamstereista. Resori on sekin Käpyseltä, sävy Jade. Kaava on vapaalla kädellä piirretty haarakiilallinen vähänniinkuinhaaremihousu. Koko siellä 56 cm kieppeillä. 






Hetken mielijohteesta eilen illalla kasattu joustocollegesetti vaaleasta harmaameleeratusta joustocollegesta, joka on tilattu sekin Kestovaippakaupasta. Resori on Indie Fabricsin. Silityskuva on leikattu ihanaihanaihanalla Cameolla, josta en aio enää koskaan luopua. Kaavat on kuositeltu useamman valmisvaatteen ja OB:n kaavan pohjalta. Koko on näissäkin suunnilleen 56 cm.






Ja mitä muuta sillä Cameolla voi tehdä, kuin leikata silityskuvia? No leikata lahjapaketteja, kortteja, seinätarroja, aplikointikuvia, you name it. Tekaisin aamulla lahjoille vielä sopivat lahjapaketit, koska... No, askartelu on kivaa. Muuten olivat helppoja tehdä, mutta tuo pyöreä koostui niin monesta liimattavasta osasesta, että katastrofin aineet olivat kasassa. Valmista kuitenkin tuli, vaikka liimaa onkin nyt vähän joka paikassa. 

Tiedättekö, en malta odottaa joulua! Ajattelin heittäytyä vähän laiskaksi ja antaa tänä vuonna pääasiassa ostolahjoja, mutta voin luvata, että kaikki saavat käsinaskarreltuja lahjapaketteja ja kortteja!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Timantteja

Jotain ehti sentään valmistua ennen ompelukoneen hajoamista (googlailun ja fb-ryhmäkonsultaation perusteella epäilen konetta vaivaavan kuluneet hiilet - mitä ikinä se tarkoittaakaan). Housut uutta tuotantoa, paita muutaman viikon takainen, mutta vasta koristeltu.






Housut joustocollegea, kaavana Mock Denim ilman taskuja, mutta alkuperäisellä leveydellä. Tai jotain sinne päin. Kyseisten housujen kaava on pyörinyt niin monena eri versiona (merkitsemättömänä, toki!) kaavakansiossa, että en ole enää ihan varma, että mitä muutoksia tähän on tehty. 







Paita on Three Buttons ilman napitushalkiota uusimmasta Ottobresta ja valmistunut siis jo hetki sitten, ja onpa tämä esiteltykin aiemmin. Tässä kuvassa tulee näkyviin (ihmeellisten pölyhaituvien lisäksi) tuo raglansauma, joka ei näillä ompelutaidoilla asettunut kauniisti millään. Lapsen päällä se ei ole ihan yhtä häiritsevä, kuin henkarilla. 

Paita oli kuitenkin ainoa (!) yksivärinen peruspaita, joka rekistä löytyi sinä päivänä, kun Cameo kärrättiin kotiin, joten se päätyi testikappaleeksi ensimmäiselle silityskuvalleni. Kuva on Silhoueten omasta kaupasta ostettu perustimantti, jonka skaalasin sopivaksi lapsen paitaan. Leikkurilla meni muutama sekunti leikata kuvio irti, jonka jälkeen hetkinen silitystä, pieni epäonnistuminen lämpötilojen kanssa, uusi silitys ja ta-daa! Timanttihousuilla on kaveri. 

Laitteen helppokäyttöisyys ei lakkaa hämmästyttämästä. Se tekee ihan. Mitä. Vain. Oikeasti. Eilen illalla tekaisin lapselle Oktonautti-logon, jonka silitin vanhaan musta-valkoraidalliseen pertsaan. Paidasta tuli niin hieno, että lapsi ei suostu ottamaan sitä pois päältään. 






Ilman ompelukonetta olen ollut pakotettu neulomaan tarpeellisuuksia (neulominen on niiiiiiin hidasta ompelemiseen verrattuna). Tällä viikolla valmiiksi tuli kaksi paria villasukkia. Lankana näissä on Regia Fluormania Color sävyissä Neon Leaf ja Neon Rainbow. Puikot varressa 2,25 mm ja terässä 2,75 mm.



torstai 20. marraskuuta 2014

Pakkoloma

Ompelukone alkoi pitämään epäilyttäviä ääniä ja muuttui oikukkaaksi. Parhaassa tahtoiässähän tuo on, vähän päälle kolmevuotias. Vein varmuuden vuoksi kuitenkin asiantuntijalle, kun kotikonstit eivät riittäneet. Ottivat koneen hoteisiinsa ja lupasivat palauttaa entistä ehompana ja tottelevaisempana ensi viikolla.

Siispä pakkolomaa ompelusta. Kankaita on kyllä leikattu, luonnoskirja täyttynyt suunnitelmista ja kangaskaapin ovi ei mene kiinni, kun kankaat siellä vain lisääntyvät.

Ihan kädettömänä ei onneksi tarvitse olla, sillä tällä viikolla kotiutui myös Silhouette Cameo -leikkuri ja aika paljon oheissälää. Joulu tuli tällä kertaa ajoissa. Aika monet glitteriset, neonväriset, karvaiset, monimutkaiset ja hienot silityskuviot on jo leikattu. Kuka ompelisi mulle ne pertsat, joihin noita voi kiinnittää?


torstai 13. marraskuuta 2014

Mekko, ei yöpaita

Mukavuudenhaluisena ihmisenä pukeudun pääasiassa mekkoihin ja leggareihin. Enkä mihinkään jäykkiin tai joustamattomiin mekkoihin, vaan ehdottomasti trikooseen, joustocollegeen tai vastaaviin. Onnea on muoti, joka sallii julkisilla paikoilla esiintymisen lähes yöpukusillaan <3

Farkkuja olen pitänyt viimeksi kesän alussa. Tai housuja ylipäätään.

Trikookolttusissa on yleensä aina sama ongelma, kuin päästä varpaisiin trikoopertsoihin puetulla lapsella: näyttää liian yöpuvulta. Joku raja siinäkin. Erilaiset koristeet, leikkaukset, taskut ja viritykset poistaa yökkärifiilistä, omasta mielestäni ainakin. Ihan riittävästi, koska hei, yöpukuhan se pohjimmiltaan on. Paituli ja pitkät kalsarit!






Tähän suureen tarpeeseen ommeltuun mustaan minimittaiseen collegemekkoon tein taskun metallisella vetoketjulla. Ajatus oli alunperin tehdä kaksi taskua, mutta yksi näytti kivalta ja myönnettäköön, etten edelleenkään ole suuri vetskarinompeluguru. Etenkään, kun olen hävittänyt vetskaripaininjalan koneesta.

Taskuun kokeilin itselleni uutta systeemiä, jonka bongasin täältä. Helppo ja siisti toteuttaa, pääsee varmasti jatkoon ja sovellettavaksi muihinkin vaatteisiin. Turhaan jännitin vetskarin ompelemista taskuun!

Kaava oma, kangas EK:n mustaa joustocollegea (tai collegetrikootako se nyt siellä on?). Pääntiellä ja hihoissa resorit, helma huoliteltu kääntämällä.

Nopea, helppo pikku välipalaompelus. Rehellinen arkikäyttömekko. Tykkään! Ja tiedättekö, vetskarillinen tasku on maailman kätevin. Pääsin tänään liikkeelle ihan ilman käsilaukkua tai muutakaan kassia tahi pussukkaa. Kännykkä, siihen kiinitetty Cardninja sisältöineen sekä kotiavain. Kaikki taskussa turvassa! Jei!

P.s. vain yksi kuva, koska a) bitchface ja b) marraskuu.


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Salmiakkijumpsuit - vihdoinkin!

Tämä jumppis valmistui jo yli kuukausi sitten, mutta syystä jos toisestakin jäi kuvaamatta. Käytetty tätä kyllä on, etenkin uimahallikäyntien jälkeen puoliksi nukkuva lapsi on helppo kääräistä haalariin lämmittelemään. 

Eilen illalla otin puolison pyynnöstä muutamia kuvia vaatteista, jotka hän aikoo laittaa myyntiin. Sillä meidän ainoalla valkoisella seinällä, jossa otan myös blogikuvat. Lapsi tästä vähän suivaantui, kävi heittelemässä kirpparivaatteet pois seinältä ja kävi itse poseeraamaan. Hänen seinällään kuvataan jotain muuta, kuin häntä! Mikäs siinä, valoja oli viritelty ja kamerassakin aika hyvät asetukset (kiitti opastuksesta, isi!), joten räpsittiin samalla sovituskuvat tästäkin vaatteesta. Ja lapsi sai muumitikkarin, joka olisi jo edellisellä sovituskerralla pitänyt saada. Win-win.








Kaava on oma, vapaalla kädellä fiilispohjalta kaavapaperille piirretty. Salmiakkikangas taattua Verson puotia ja yksivärinen resori sekä hupun vuorin trikoo Majapuulta. 

maanantai 10. marraskuuta 2014

Valokeilassa

Viikko sitten sunnuntaina lapsi ilmoitti haluavansa tanssikerhoon. Maanantaina käytiin kokeilemassa ja samana iltana ilmoitettiin lapsi tanssiopistoon vakituiseksi oppilaaksi. Lapsi oli tanssista erittäin innoissaan, eikä tanssimisesta meinannut tulla loppua ollenkaan. Joka päivä pitää tanssia, ainakin vähän. 





Kaikilla muillan ryhmän lapsilla on tutu, mutta lapsi ei sellaista halunnut. Eipä tietenkään, kun sellainen olisi ollut jo valmiina kaapissa. Onneksi olin ihastunut jo aiemmin Eurokankaassa tähän kankaaseen, ja kipaisin sen viime viikolla hakemaan. Muutama ompeluhetki ja lapsella on tanssipuku!






Kaava on oma, pääntie ja kädentiet käännetty Framilonilla. Helma on huolittelematon toistaiseksi. Lapsi ei osannut päättää, että minkä mittaisen helmasta halusi, joten jätettiin toistaiseksi noin. Huolitellaan sitten, jos tulee fiilis.












Tarviiko sanoakaan, että lapsi on onnellinen?

perjantai 7. marraskuuta 2014

Digikolmiosamistelut

 Digikolmiot ovat huudelleet minulle jo pitkään aina kangaskauppoja selaillessani. Ja tietysti nimikkovärissä, kelta-harmaa-jade! Nyt sattui sopiva väli, kun ei ole hetkeen (öh, no viikkoon ainakaan) ollut mitään must have -kankaita ja kangastililtä löytyi sopiva summa tälle kankaalle. Puolestatoista metristä sai leikattua yhden M-kokoisen mekon ja 104+ -kokoisen paidan yhdellä hihalla. Toinen leikattiin sitten mustasta.






Paidan kaava alkaa olla jo oma, niin monta kertaa sitä on muokattu lapsen mukaan. Nyt lisäsin hiukan pituutta hihoihin ja helmaan, leveyttä ei tarvinut vielä lisätä. 110-senttiset ovat vielä reiluja, mutta ensimmäiset 104-senttiset alkavat jäädä lyhyiksi (ne elokuussa ommellut! Miten tämä lapsi kasvaa näin kovaa tahtia!).








Housut on edellisen ompelupostauksen sammarit, jotka sopivat väreiltään paitaan paremmin kuin hyvin. Sammareiden kaavaan ihastun päivä päivältä enemmän, ja (toivottavasti) tänään saapuvat kankaat pääsevät samaan muotoon. Pienin muutoksin, tietty! Elokuussa ommellut housutkin alkavat puristaa rantuja vyötärölle, vaikka pituutta pitkien resorien takia vielä riittäisikin. 






Itselleni sutaisin digikolmioista A-linjaisen mekon omalla kaavalla. Aluksi hihat ja pääntie oli tarkoitus huolitella vihreällä resorilla, mutta ajattelin että saisin ehkä vähän aikuisemman ilmeen jättämällä resorit pois. Helma ja hihansuut on käännetty kahteen kertaan ja tikattu suoralla, pääntie on käännetty Framilonilla.









Me vietämme lapsen kanssa tänään ylimääräistä vapaapäivää ja toivottavasti keksitään jotain isänpäivälahjuksiakin. Ne on nimittäin vieläkin suunnittelematta ja toteuttamatta. Ihan vähän kiirettä pukkaa. Aina voi maalata sormiväreillä hienot kortit.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

!!!

Tänään sain kunnian lisätä blogiini tämän kuvan





Edellisen postauksen pappasetti osallistui Mallikelpoisen viikkohaasteeseen ja ilokseni voitti! Jee :) Olen todella otettu ja iloinen voitosta! Niin iloinen, että jouduin eilen illalla herättämään jo nukkuvan puolison kuuntelemaan hihkumistani (sori).

Toivottavasti tämä selättäisi ompelujumin, joka on vaivannut jo peräti kaksi päivää. Lapsi kaipaisi tanssitunnille vaatetusta ja omakin mekkovalikoima edelleen huutelee sitä mustaa collegemekkoa. 

lauantai 1. marraskuuta 2014

Grandpa Style

Näitä vaatteita on suunniteltu ja pohdittu jo tovi yhdessä puolison kanssa. Mallikelpoisen ompeluhaaste pisti suunnitelmiin vauhtia, sillä asukokonaisuus kulki jo suunnitteluvaiheessa nimellä pappavaatteet! Mikäs siis sen parempi hetki toteuttaa suunnitelmat, kuin poikien viikko. Poika se on pappakin.





Housut on Eurokankaan joustovakosamettia. Mieluista väriä ei löytynyt, joten ostin valkoista ja heitin pesukoneeseen mukaan paketillisen Nitorin auringonkukankeltaista. Yritin värjätä myös housuihin sopivaa resoria, mutta kankaista tuli ihan eri väriset, vaikka samassa väriliemessä pyörivätkin. Kontrastiväriä kehiin, siis. Harmaa resori myös Eurokankaasta.

Kaavana on OB 6/14 Happy Champ 110-senttisenä. Kavensin, ompelin taskujen reunat piiloon ja lisäsin lahkeisiin pidemmät resorit, kuin ohjeen mukaan. Muutoin housut toteutettu alkuperäisillä ohjeilla.





Itse olen vallan ihastunut tuohon takakaarrokkeeseen (voi hyvä elämä, mikä sana!), koska se tuo housuihin lisää... Housumaisuutta? Joka tapauksessa näyttävät paljon oikeammilta, kuin vähempiyksityiskohtaiset (ja toinen!) housut, ja hyvä niin. Lasta pukiessa joudun liian usein miettimään, että näyttääkö vaatteet ihan yöpuvulta, nämä tuovat kivaa vaihtelua collegehousu/trikooleggari -menoon.







Housujen kaveriksi suunniteltiin pappatikkitakki Eurokankaan ruututrikoosta. Kaava on sekin uusimmasta Ottobresta, Granpa Style koossa 110 cm. Kavensin, lisäsin shaalikauluksen ja levensin etukappaleita. Tarkoitus oli leventää kappaleita niin paljon, että saisin tehtyä takkiin kaksirivisen (vale)napituksen, mutta pieni laskuvirhe jätti mitoista muutaman sentin puuttumaan. Siispä ihan vain yksirivinen napitus, mutta etukappaleet menevät kuitenkin lyhyeltä matkalta päällekäin. Napit ovat vain koristeet, niiden alta löytyy nepparit.




Näissä juhlitaan isäinpäivä, johon onneksi on vielä hetki aikaa. On nimittäin lahjomissuunnitelmat vähän vaiheessa...

tiistai 28. lokakuuta 2014

Waterdrop Mint

Tämän Metsolan joustocollegen kohdalla ei tarvinut kovin montaa kertaa miettiä. Ma tahtoo! Tilasin kangasta 1,5 metriä, ajatuksena tehdä itselle mekko ja lapselle housut. Sitten kun kangas oli kotona pestynä ja valmiina leikattavaksi jouduin toteamaan, ettei tämä toimisi mekkona itselläni. Liian yöpaitamainen ja riitelisi kuitenkin hiusten kanssa. Ja sitä ja tätä. Ajattelin leikata lapselle housut ja myydä loput rakastavaan kotiin. 









Lapsen housut valmistui rivakasti omalla reisitaskuhousujen kaavalla. Paita on uusimman Ottobren (6/14) Three Buttons ilman napitushalkiota, koko 110 kavennettuna. Paidan kaava ei jäänyt suosikkeihin, raglansaumat menevät korkealla eivätkä istu lapselle kunnolla. Todennäköisesti kuitenkin olen liian laiska heittämään pois valmiiksi piirrettyjä kaavoja (vihaan kaavojen piirtämistä lehdistä!), joten kokevat varmaan pientä muokkausta ja jäävät kaavakansioon, jossa ei vielä raglansaumaista satakymppistä olekaan.








Itselle ei tullut mekkoa, mutta eilen illalla hetken mielijohteesta saksin itselleni leggarit. Ja koska en omista mitään leggareiden väriin sopivaa mekkoa, enkä aio esitellä itseäni julkisesti pelkissä pitkissä kalsareissa, saatte näinkin edustavan otoksen kyseisistä byysista. 

Mekkopuutoksen takia piti tehdä täsmäisku lähimpään kangaskauppaan hakemaan mustaa jousocollegea. Täsmäisku my ass, mukaan tarttui yhtä jos toista muutakin ja kummasti 20 euron budjetti moninkertaistui. Mutta onpahan taas ommeltavaa hetkeksi...