tiistai 28. lokakuuta 2014

Waterdrop Mint

Tämän Metsolan joustocollegen kohdalla ei tarvinut kovin montaa kertaa miettiä. Ma tahtoo! Tilasin kangasta 1,5 metriä, ajatuksena tehdä itselle mekko ja lapselle housut. Sitten kun kangas oli kotona pestynä ja valmiina leikattavaksi jouduin toteamaan, ettei tämä toimisi mekkona itselläni. Liian yöpaitamainen ja riitelisi kuitenkin hiusten kanssa. Ja sitä ja tätä. Ajattelin leikata lapselle housut ja myydä loput rakastavaan kotiin. 









Lapsen housut valmistui rivakasti omalla reisitaskuhousujen kaavalla. Paita on uusimman Ottobren (6/14) Three Buttons ilman napitushalkiota, koko 110 kavennettuna. Paidan kaava ei jäänyt suosikkeihin, raglansaumat menevät korkealla eivätkä istu lapselle kunnolla. Todennäköisesti kuitenkin olen liian laiska heittämään pois valmiiksi piirrettyjä kaavoja (vihaan kaavojen piirtämistä lehdistä!), joten kokevat varmaan pientä muokkausta ja jäävät kaavakansioon, jossa ei vielä raglansaumaista satakymppistä olekaan.








Itselle ei tullut mekkoa, mutta eilen illalla hetken mielijohteesta saksin itselleni leggarit. Ja koska en omista mitään leggareiden väriin sopivaa mekkoa, enkä aio esitellä itseäni julkisesti pelkissä pitkissä kalsareissa, saatte näinkin edustavan otoksen kyseisistä byysista. 

Mekkopuutoksen takia piti tehdä täsmäisku lähimpään kangaskauppaan hakemaan mustaa jousocollegea. Täsmäisku my ass, mukaan tarttui yhtä jos toista muutakin ja kummasti 20 euron budjetti moninkertaistui. Mutta onpahan taas ommeltavaa hetkeksi...

torstai 23. lokakuuta 2014

Karelia vol. 2

Tänä syksynä muotitietoinen vilukissa valitsee päälleen aina yhtä tyylikkään potkupuvun!





Puoliso ei ollut saatavilla, joten jouduin poseeraamaan ihan itse housujen kanssa.


Puolisoraukalla ei ole kuin yhdet villahousut, joten hän joutuu kateellisena katsomaan, kun me lapsen kanssa pukeudumme päästä varpaisiin merinovillavaatteisiin yöllä ja päivällä. Asiaan on tulossa muutos, sillä paininjalan alle hyppäsi tänään toinen erä Kareliaa, joista kasautui olohousut. Lisäksi postissa odottelee pari metriä mustaa merinointerlockia, josta saadaan muutama paita housuille kaveriksi. 

Ei haittaa tänään satanut ensilumi!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Quel dommage!

Minulla ja ompelukoneellani Siskolla* meni välit poikki viime viikolla. Oma syyni, lähdin härkkimään ja tahallani ärsyttämään. Halusin kokeilla jotain uutta ja erikoisempaa, joten sen kummempia pohtimatta aloin vääntelemään kaikenlaisia ruuveja ja namiskoita mitä koneesta nyt löytyi. Ilman ohjekirjaa, tietysti. Lopputulemana oli kaaos, rumaa ommelta ja välirikko. 

Joka ilta kuitenkin muutaman hetken verran kävin Siskoa lepyttelemässä, siihen asti kunnes jompi kumpi meistä taas hermostui. Yleensä minä. Ahkerasti kuitenkin öljysin ja juttelin nättejä, kunnes vihdoinkin tänään aamulla yhteinen sävel löytyi taas! Ja ommel on parempaa kuin koskaan ennen! Ihana, rakas Sisko!

Ja koska ompelukoneongelma sinänsä ei ole ongelma, vaatteitahan meillä riittää, vetäisi lapsi juuri tähän väliin jonkinlaisen megakasvuspurtin ja yht'äkkiä meillä ei ollut kuin yhdet sopivat housut ja parit leggarit! Samaan aikaan, kun ompelukone ei suostu yhteistyöhön! Quel dommage! Onneksi sakset toimivat, ja sain parempien aikojen toivossa leikeltyä kankaita muutamiin housuihin. Ja neulottua yhden villapaidan. 

Ensimmäisenä paininjalan alle päätyi Metsolan Helistin-joustofroteeta ja Kestovaippakaupan raitatrikoota. Olivat kangaskaappia myllätessä osuneet vierekkäin ja sattumalta huomasin värien sopivan kivasti yhteen. Onneksi huomasin, olin nimittäin jo tilaamassa yksiväristä keltaista helistimen kaveriksi- Taas säästyi monen monta euroa (kuten yritän puolisolle uusia kankaita tilaillessani perustella).





Sekä housuissa että paidassa olen kokeillut uusia juttuja. Peruskaavat ovat vanhat, tutut ja lapselle muokatut, alunperin Ottobret. Housuihin kokeilin kangasnapinläven tekemistä kiristysnauhoja varten, ja sepä olikin helppo ja nopea tapa! Kovin pientä reikää sillä en saanut aikaiseksi, joten naru ei sellaisenaan ainakaan pesuissa kauaa paikoillaan pysyisi. Ratkaisin asian ompelemalla nauhan kiinni molemmista sivuista. Säätövaraa jää reilusi, mutta naru ei pääse karkuun! Jee! Paidassa taas on piilonappilistasysteemi. Yleensä teen nappilistan erillisestä resorisuikaleesta, mutta tällä kertaa päätin kokeilla tätä tapaa. Alunperin kanttasin pääntien yksivärisellä keltaisella resorilla, mutta tein ajatuksissani kanttauksesta niin leveän, että se olisi vaatinut siististi kiinni pysyäkseen nepparin. Neppari taas ei suostunut menemään niin monen kangaskerroksen läpi, mutta repi kyllä komeat reiät irrotessaan. Siispä saksin koko virityksen pois, jonka jälkeen kaula-aukko oli sen verran avonainen, että taiteilin siihen kaitaleen pallotrikoosta, jota on myös käytetty housujen lahkeissa resorina. 









Paidan kaavaa kavensin tavallisesta, koska halusin siitä retrofiilikseen sopivasti melko ihonmyötäisen. Ja oikeasti olisin halunnut tähän settiin tehdä paidan ribbitrikoosta, mutta sitä ei ole kovin helposti saatavilla, ei ainakaan juuri tietyn värisenä keltaisena. (Jos joku löytää, saa vinkata!)







Huomaako, että kielen näyttäminen on tällä hetkellä hirrrrveän hauska juttu?




*) Ensimmäinen ikioma ompelukoneeni oli käytettynä hankittu marketti-Brother aka. Veikka. Sen tilalle tullut Pfaff on luonnollisestikin Sisko. Näitä molempia ennen käytin edesmenneen isänäitini Evaa, painavaa ja kovaäänistä rautarouvaa, jonka nimi nyt tietysti oli Eeva.

torstai 16. lokakuuta 2014

Traktoriallergia

Minulla on traktoriallergia, en tykkää kankaista, joissa on erilaisia ajoneuvoja. En kyllä tykkää työkalukuoseistakaan erityisesti, tai mistään stereotypisesti poikamaisesta. Lienee ilmiselvää, että lapsi rakastaa traktoreita, kuormureita, roska-autoja ja helikoptereita. 

Ei sillä, ei minua miellytä ne äärityttömäisetkään kuosit, joiden joukosta myös löytyy lapsen lemppareita. Sen sijaan olen kovasti lapsellisten kuosien ystävä.

Tiesin heti, että lapsi rakastaisi tätä kuosia. Se ei kuitenkaan riitä, sillä jos vaate ei miellytä omaa silmää, se jää kaapin pohjalle lojumaan. Siispä vähän tasapainottavia elementtejä kehiin!









Pinkin resorit ja nappineppareiden kaveriksi yksi sydänneppari, joka on lapsen itsensä valitsema. Lapsi tykkää, enkä minäkään valita. 

Ja keksin tavan, jolla saan lapsen pysymään paikoillaan edes yhden kuvan verran! Kuvaajan selän taakse viritettävä tabletti, josta piirretyt pyörimään. Malli pysyy naulittuna paikoillaan, sivutuotteena tulee hiukan tyhjä katse... Etenkin, jos kuvat napsitaan sekunti ennen nukkumaanmenoa.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Toisenlaiset reisitaskuhousut

Lapsi tykkää taskuista, äiti tykkää taskuista, kaikki tykkää taskuista. Jänniä taskuratkaisuja on näkynyt monella lastenvaatemerkillä, toisilla ne ovat muodostuneet jopa tavaramerkiksi. Näihin housuihin inspiraatiota on saatu mm. Albababyn Candra pantseista. 

Pohjana on lapselle sopiva väljänmallinen housukaava, jossa ei ole sivusaumoja. Itse käytin OB 4/14 Mock Denimiä. 

Tässä erittäin kurppaisessa paint-kuvassa näkyy muutokset, joita kaavalle tein. Haarasaumoihin lisätään näppituntumalla n. viisi senttiä molemmille puolille. Kuvasta poiketen (sitä väkertäessä kärsin ilmeisesti jonkinlaisesta aivokatkoksesta) lisäys voi kaveta alaspäin, jotta haarasta ei tule pussittava. Kärryillä? Lisäksi leikkaa kaavaan taskun aukko valitsemaasi kohtaan. Taskun leveys on haarasaumaan lisäämäsi määrä, jos siis molemmille puolille on lisätty 5 cm, voi tasku olla 10 cm leveä. Näin housujen ympärysmitta pysyy samana, kuin alkuperäisessä kaavassa. Näissä housuissa tasku on kuvitteellisen sivusauman kohdalla, mutta esimerkiksi sirkustelusalmiakkihousuissa se on hiukan enemmän edessä. 

Piirros ei todellakaan ole mittakaavassa, eikä kaavaa ole testattu omia ompeluksia kummemmin. En siis ota vastuuta pilatuista kankaista ;)




Punaisella piirretyt ovat siis valmiiseen kaavaan tehtävät muutokset. Sinisellä piirretyt ovat taskupalat, katkoviivalla piirretty sininen taas on kuvassa havainnollistamassa taskukappaleiden kokoa, sitä ei siis leikata. Eli tarvitset kaksi kertaa housukappaleen, kaksi kertaa 1. taskupalan ja kaksi kertaa 2. taskupalan (sen pisaranmallisen). 1. taskupala on n. kaksi senttiä leveämpi, kuin taskun aukko ja taskun syvyyden määrittelee se, kuinka paljon se on pidempi (vai korkeampi?). 1. ja 2. taskupala ovat saman kokoiset pisaran "kaulaa" lukuunottamatta.

Laita 1. taskupala housukappaleelle oikeat puolet vastakkain. Neulaa ja ompele taskun aukon reunaa pitkin. Itse halusin taskun suuta piristämään vähän raitaresoria, joten leikkasin parisenttisen kaitaleen, silitin sen kaksin kerroin ja neulasin sen kappaleiden väliin ennen ompelua. Sitten suristellaan huolittelevalla ompeleella taskuaukon ympäri, lopputulos näyttää tältä.




Seuraavaksi leikataan tasku auki, varovasti ettei ompeleet katkea. Taskupala käännetään housukappaleen nurjalle puolelle ja neulataan kiinni, jolloin ollaan tämännäköisessä tilanteessa 





Seuraavaksi ommellaan suoralla ompeleella taskun reunan ympäri. Sursursur, jei! Sen jälkeen neulataan taskukappaleet yksi ja kaksi toisiinsa oikeat puolet vastakkain, jolloin näyttää tältä 




Ja yllättäen ommellaan taas sillä huolittelevalla ompeleella taskukappaleet yhteen. Mikäli tekisin tämänkaltaisia taskuja lapselle, jonka taskussa pitää myös tavaroiden pysyä, laittaisin tässä vaiheessa taskun pohjalle kivasta nauhasta lenkkejä, joihin esimerkiksi avaimet saa klipsulla kiinni. Itsessään nämä taskut eivät ole kovin kätevät tavaroiden säilytystä ajatellen.

Taskun ompelun jälkeen asetellaan yläreunan kappaleita hiukan päällekäin ja aputikataan kiinni. Näissä housuissa takakappale tulee etukappaleen päälle, makuasia.

Kaikki vaiheet toistetaan luonnollisesti toisillekin kappaleille, jonka jälkeen housut kasataan loppuun tavalliseen tapaan. Note to self: farkkutaskut farkkuhousuissa = melkoisen jäykkä kombo. Ostofarkuissakin taskut tapaavat olemaan ohuempaa kangasta. 









Kokeilin kaavaa ensimmäistä kertaa joustamattomalle kankaalle, ja saatoin hiukan harrastaa hätävarjelun liioittelua lisätessäni väljyysvaroja. Ensi kerralla tiedän tämänkin! 

Resori Indie fabricsin
Farkku Eurokankaasta

lauantai 11. lokakuuta 2014

Fani jo kolmannessa polvessa

Olen kovasti kaipaillut lapselleni Harry Potter -fanipaitaa, sillä hän on otsikon mukaisesti fani jo kolmannessa polvessa. Okei, myönnetään, kolmevuotias ei ole vielä päässyt lukemaan tai kuulemaan kirjoja, ei myöskään katsomaan leffaa, mutta totta kai lapsesta tulee fani, kunhan pääsee tutustumaan. 

Lienee jo tässä vaiheessa selvää, että minä olen fani meidän molempien edestä.






Koska toiveistani huolimatta kutsua Tylypahkaan ei koskaan saapunut, en voi muuta kuin todeta olevani jästi, taikomaan kykenemätön ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapsestani vielä tulisi kelpo taikovainen, jästisyntyinen sellainen. Muggleborn. 

Vanhan uskomuksen mukaan kolmena peräkkäisenä pitkäperjantaina imetetystä lapsesta tulee velho. Tämäkin kriteeri tuli täytettyä, joten oikeastaan homma on junalippua vaille paketissa.







Paita on luottokaavalla leikelty perustrikoosta. Harmillisesti kumpaakaan väriä ei ollut kokonaiseen paitaan, joten käytin molempien kankaiden loput tähän. Teksti on tehty Pikku Piltin silityskalvosta. Tämä on nyt toinen kerta, kun silityskalvoa käytin, ja edelleen olen hämmentynyt siitä miten helppoa tämä voi olla. Edellisessä paidassa kuva on pysynyt käytöstä huolimatta moitteettomana, puhtaan valkoisena ja säröttömänä. Edelliset kokemukseni erilaisista silityskuvista ovat 90-luvun alusta ja muistan niiden halkeilleen ja hilseilleen lähes heti. Ei puhettakaan sellaisesta tässä tapauksessa, onneksi! 

Sellainen pikainen pertsa tähän väliin. Seuraavaksi suuntaamme juhlimaan. Kauniista aikeistani huolimatta lapsi joutuu juhlimaan ostovaatteissa, kuten myös vanhemmat. Suunnitelmia oli, aikaa (ja vähän taitoakin) puuttui. Viikon päästä meillä juhlitaan puolison väitöskirjan valmistumista, ja siihen tarkoitukseen nyt ainakin pitäisi saada lapselle jotain söpöä ja siistiä ommeltua. Onneksi olen ajoissa liikkeellä (not) ja rupesin tänään ideoimaan. 


Loppukevennys, olkaa hyvät!


perjantai 10. lokakuuta 2014

Karelia

Ensinnäkin syvimmät anteeksipyyntöni kuvan bitchfacesta. Aikomuksenani ei ole paloitella ja syödä raakana ensimmäistä vastaantulijaa, vaikka ilme ehkä antaa niin ymmärtää. 

Tilaamani yksiväriset merinovillat seisoivat postissa odottamassa jotain. Useamman päivän ajan seurantakoodilla sain tiedokseni vain, että kuljetuksessa on ollut poikkeama. Sitten, vihdoin, toissapäivänä saapumisilmoitus kilahti kännykkään ja kiirehdin kiireenvilkkaa Smartpost-automaatille. Pesut, kuivaukset ja Ka-BÄNG, vihdoin pääsin tekemään villamekkoni loppuun!








Se on unelmanpehmeä, lämmin, muttei liian kuuma, armollinen jenkkakahvaosastolle ja yksinkertaisesti paras vaate, jonka olen ikinä omistanut. En tiedä, voinko enää ikinä palata puuvillavaatteiden käyttäjäksi. Tuskin. 

Olen viettänyt tässä mekossa kohta vuorokauden putkeen. Kyllä, myös nukuin se päällä. Joudun ehkä tekemään itselleni erillisen villayöpaidan jatkoa ajatellen. Enkä enää yhtään ihmettele jälkikasvun vastahakoisuutta villavaatteiden riisumiselle. Miten mikään voi olla näin pehmeää? 

Mekko on tehty omalla kaavalla. Kaulus on ihanan korkea ja lämmin, mutta tarvittaessa sen voi myös avata, sillä sivusta löytyy nepparit (jotka aion ehkä peittää puunapeilla, jos jaksan). Helmassa on kaitale mustaa merinointerlockia, joka vetää helman hiukan pussille (vähentää pyrstönvilkkumisriskiä). Hihoista halusin superpitkät ja lämpimät, joten ne ovat kyynärpään alapuolelle Kareliaa ja siitä piiiiiiiiiiitkälle eteenpäin mustaa kaksinkertaista interlockia. Tarkoituksena oli tehdä ultimaattinen löhöilymekko, joka päällä kehtaa lähteä myös kaupungille tarvittaessa, koska entien lähtemisessä vihaan sitä, että pitää vaihtaa mukavat vaatteet (=yöpuku) kiristäviin ja puristaviin päivävaatteisiin. Eipä tarvi enää!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Neulomuksia

Iltaisin, kun ei enää jaksa keskittyä ompelemiseen ja haluaa nököttää näytön edessä katsomassa hömppää sivistäviä dokumentteja, on aikaa neulomiselle. Aikana ennen ompeluinnostusta neulominen oli ykkösjuttu, nyt se jakaa paikkansa ompelemisen kanssa. Tai itseasiassa ompeleminen vie suurimman osan ajasta ja neuleita syntyy enää tarpeeseen.

Nuorempana sain kunnian tehdä neule-/virkkaus-/askarteluohjeita muutamaan lehteen. Valitettavasti yhteistyöprojekteja oli vain muutama, enkä ole aktiivisesti jaksanut enää ohjeitani mihinkään tarjota. Eikä lapsen synnyttyä kyllä ole ollut aikaa juurikaan omia ohjeita tehdä, enemmän on tullut neulottua perusjuttuja ja erikoisempia sitten toisten ohjeilla.

Muutamana iltana kuitenkin uusi pipomalli huuteli, että pitäisi hänet päästää puikoille. Siispä tekeillä olleet lapaset pikavauhtia valmiiksi ja pipoa tekemään. 

Olen tykännyt lapsella perinteisestä Norjalaispiposta, siksakpipon pyörönä neulotusta serkusta, sillä se suojaa hyvin korvat, jotka tavallisen mallisessa pipossa herkästi jäävät ainakin osittain näkyviin. Norjalaispipossa ongelmaksi muodostui kuitenkin nyt jo tiukan päähinetyylin omaavan lapsen kanssa otsalärpäke, joka häiritsi ja piti aina nostaa ylös, jossa se taas minun mielestäni näytti hassulta. Tässä mallissa lärpäkettä ei ole, vaan otsan yli kulkeva reuna on suora. 





Lanka on meidän perhelanka. Tämä väri tuli alunperin markkinoille muistaakseni 2010, tai ehkä 2011 keväällä. Muistan odottaneeni lähi-Prisman lankahyllyllä kieli pitkällä, että koska tätä tulisi myyntiin. Lapsi oli silloin vielä vatsanahan sisäpuolella kasvamassa. Neuloin itselleni ja puolisolleni villasukat, jotka ovat käytössä edelleen. Paitsi kerran suutuspäissäni, melkein eroilmoitusta täytellessä, leikkasin puolison sukista varren auki. Myöhemmin korjasin sen vähin äänin. Onneksi oli käytössä sen verran huopunut pinta, ettei silmukoita lähtenyt karkuun. Lapselle olen joutunut neulomaan jo useammat sukat, tuo kun kasvattaa kinttujaan ihan kiitettävää tahtia. Koko ajan meillä kaikilla on kuitenkin ollut käytössä tästä langasta tehdyt sukat, ja lapsella myös vaihteleva määrä pipoja ja lapasia. Nämä nykyiset lapaset sain tehtyä keränlopusta, pipoa varten piti korkata viimeinen omistamani kerä. Toivottavasti väri palaa kierrosta ja Novita pistää tämän taas tekeille.






Lanka on siis 7 Veljestä Raita, varsinaista nimeä en muista. Huomattavasti kauniimpi mielestäni, kuin nämä uudemmat raitalangat. Siinä tällä hetkellä myynnissä olevassa vastaavassa on joku outo rusehtava raita. En tykkää! Kirkkaita ja raikkaita värejä, kiitos! 






"Äiti! Tämä on sininen! Tämä vihreä!"

Pitkälle on tultu siitä, kun melkein neljä vuotta sitten laitoin synnytyksen jälkeen raitavillasukat jalkaan ja puin uutuuttaan hohtavalle vauvalleni samanlaiset. Ihan pikkuruiset sukat, jotka on nyt talletettuna vauvakirjan väliin. Tänään peittelin nukkumaan saman lapsen raitavillasukissaan ja hetken kuluttua hiihtelen perässä itsekin. Raitavillasukissa toki. Tui <3

Ja ARGH, ei pitäisi yrittää ottaa mitään kuvia enää kolmen jälkeen, kun tulos on keltaista höttöä tai ylikirkkaita salamakuvia. 

maanantai 6. lokakuuta 2014

Sirkustelua


Luonnoskirjan sivut ovat jo hetken aikaa täyttyneet erilaisista taskuideoista. Ihania isoja taskuja, joihin saa kätkettyä vaikka mitä. Esimerkiksi legoja. Ja hiekkaa, pikkukiviä, nöyhtäisiä rusinoita, tarroja ja sammakkopelin osia. Mitä sitä nyt taskuissa yleensä pidetään.








Housujen alkuperäinen kaava on tuttu ja turvallinen OB Mock Denim, mutta lapsen mukaan muokattuna. Taskut piirsin vapaalla kädellä ja tehdessä muokaten. Seuraavia varten on jo ideoita ihan liikaa siihen nähden, kuinka paljon tämmöisiä housuja tarvitaan. Oikeasti pitäisi harjoitella ompelemaan housuja joustamattomista kankaista, jotta vältettäisiin ainainen pyjama-fiilis, mutta kun onhan college- ja trikoohousut paljon mukavammat, kuin farkut! Raidallinen aluspaita on KVK:n omaa raitakangasta, joka on muuten suunnattoman pehmeää ja hyvälaatuista, joskin rullaa reunoista ihan älyttömän paljon. 






Ainolan Metsän sirkus -trikoosta löytyi tuota samaa salmiakkikuosia kuin housuissa, ja siksipä nämä setiksi päätyivät. Ne aiemmin tilatut harlekiininepparit pääsivät sulkemaan pappakaulusta (tosin en kiinnittäessä tajunnut, että nämä täytyy asetella oikein päin. Ensi kerralla muistan. Toivottavasti).










Housuissa siis pisaranmalliset taskut mustalla taskupussilla. Vyötäröllä resori, jonka sisällä kumpparia antamassa lisätukea, enää ei meinaa pysyä housut lapsen matkassa mukana pelkällä resorivyötäröllä. Kangas on Verson puodin Salmiakkia (mikä lie oikea nimi, itse olen tämän kangashamstereista haalinut).

Seuraavaksi ompelen toivottavasti itselleni. Uusia villoja on tupsahdellut postilaatikkoon ihan kiitettävää tahtia, mutta muutama juttu puuttuu vielä. Ainakin mekko Käpysen Kareliasta on suunnitteilla. Tänä talvena en palele!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Salmiakkista

Ei vältytty perkeleiltä tämänkään vetoketjun kanssa. Eikä sovituskuvien. Malli on luonteeltaan pippurinen ja diivailuun taipuvainen, kuvaaja jakaa luonteenpiirteet, mutta on lisäksi jääräpäinen ja joustamaton. Palkkakin oli mallin mielestä huono, muumitikkareita olisi pitänyt olla mutta vain rusinoita tarjottiin. Ei siis sovituskuvia vielä. 


torstai 2. lokakuuta 2014

Pilvihuppari

Vihdoinkin! 

Vetskarin ompelu. Ei. Ei, ei ei. Ei enää ikinä joustava kangas + joustamaton PAKSU ja nukkaava vuori -komboa. Ikinä. Mutta yrityksen, erehdyksen, purkamisen ja myös muutaman perkeleen saattelemana huppari on vihdoin valmis, lämmin, pörheä ja söpö.




Kääntelyn ja vääntelyn jälkeen keksin myös tavan saada kaikki saumat piiloon. Mikään oikea tapa se ei varmastikaan ole, mutta tulipahan tehtyä. Ensi kerralla luen tutoriaalit tarkemmin, enkä sovella oman pään mukaan. Ehkä. 

Kauluksen voi pitää auki, tai nostaa ylös. Vetskari on sivussa, jolloin ylös asti suljettunakaan vetskari ei hierrä leukaa tai kaulaa. Taskuja harkitsin, mutta jätin laittamatta luotettavan neuvonantajan suosituksesta. 

Hattaroita-joustocollege Ainolasta, vuori EK:n palalaarista, kotimainen luomuraitaresori Indie Fabricsin (mutta en muista, että mistä kaupasta alunperin tilattu). Kaava on omasta päästä ja lapsen mittojen mukaan väkerretty. Hihoihin lisäsin reilusti pituutta ja resoriakin reilusti, koska mikään ei ole niin ikävää, kuin vilkkuvat ranteet. Paitsi ehkä vilkkuvat nilkat.





Tarkoitus oli tehdä päällitikkaukset alareunaan sekä kauluksen yläreunaan, mutta kerrokset oli ompelukoneelle (ja minulle) liikaa, eikä siistiä tikkiä syntynyt. Menee tuo ilmankin, näyttää ihan hauskaltakin, kun kauluksen vuori nousee vähän ulkopuolelle. Hyvä näin! 

Seuraavaksi paininjalan alle päätyy musta-vakoinen jumpsuit violeteilla tehosteilla. Lisää vetoketjuharjoituksia, mutta tällä kertaa ilman vuoritusta!

Raitapaita

Vetoketjua huppariin odotellessa tekaisin tuplahihapaidan maailman pirteimmästä kankaasta. 





Paidan kangas on Kangashamsterit-ryhmästä ostettu ja sitä jäi vielä toisen paidan etu- ja takakappaleisiin tai ehkä, hyvällä tuurilla ja huolellisuudella, t-paitaan. Puolison mielestä hempeä vaaleanpunainen oli lälly valinta hihoihin ja pääntien kanttaukseen, mutta omasta mielestäni se taas oli supersöpöihkupihku ja niin päin pois. Ja koska minä ompelen, minulla on myös viimeinen sana tyyliasioissa. Lapsi itse pitää enemmän kirkkaista ja puhtaista väreistä, sen minkä nyt ylipäätään on vaatteista kiinnostunut, joten vielä iso osa vaatetuspäätöksistä tehdään vanhempijohtoisesti. Paitsi hattuasioissa lapsi on tinkimätön. Hatun on oltava mahdollisimman epäsopiva ja hassusti aseteltu päähän. Yleensä nurja puoli ulospäin. Mistä lie tyylitajunsa perinyt. 




Hihoja on siis tuplaten, toiset pitkät ja toiset lyhyet. Huomaan aina kaipaavani näihin pertsa-peruspaitoihin jotain ekstraa ja tällä kertaa muuntelun kohteeksi pääsivät hihat. Meinasin lisätä vielä nappilistankin, mutta sopvien nappien/neppareiden puuttuminen torppasi tämän. Vaikea yhdistelmä tämä halu tehdä ykstyiskohtia ja koristeita sekä päiväkodin vaatima käytännöllisyys. Voi, kun saisikin aina tehdä vain juhlavaatteita! 

Housutkin on itseasiassa kotitekoiset, Lillestoffin farkkujerseytä, joka on ompelijoiden keskuudessa jakanut mielipiteitä. Kyllä tämä meidänkin pala nyppyyntyi ensimmäisillä käyttökerroilla, mutta on sen jälkeen pysynyt kohtalaisen siistinä, ei siis kummemmin valittamista. Kaavana on Mock Denim, OB 4/14 kavennettuna ja taskuttomana versiona. 



Vetskaria odottelee vielä siis tämä ihanuus. Toivon syvääkin syvemmin, että vetoketjun ompeleminen joustavalle kankaalle sujuu, olen nimittäin ensimmäistä kertaa asialla. Joustamattomalle kankaalle olen saanut yhden jos toisenkin vetoketjun asettumaan, mutta ensi kertaa näin. Tarvikkeet on hankittu ja tutoriaalit luettu, seuraavaksi toivotaan parasta!