sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pieniä lahjoja

Silloin kun oma lapsi oli pieni, en vielä osannut ommella kovin hyvin. Marketti-Brother ei auttanut asiaa. Hankin hyvän ompelukoneen lapsen ollessa n. puolivuotias, mutta bodyja en uskaltanut silloin tehdä. Helppoja muutaman sauman housuja tehtailin useammat. Pipon ja unipussinkin taisin tehdä, tosin unipussin yläosa oli napsaistu kaupan bodysta. Olen siis jäänyt ihan paitsioon ihanien pikkuruisten vaatteiden ompelusta. 

Taidot ovat karttuneet ja ompeluksia kehtaa antaa jo lahjaksikin. Jokainen vauvauutinen lähipiirissä saa aikaan kangaskaapin maanista penkomista ja kaavalehtien pläräilyä. Tämänkertainen lahjottava oli vaikea. Minulla ei ollut käsitystäkään, että minkä tyylisistä vaatteista tuleva äiti lapsellaan tykkäisi, joten tein varmuuden vuoksi sekalaisen setin kaikenlaista.




Sokerihiiret Versolta, keltainen pallotrikoo KVK:n. Lankanatsit, älkää kiltit katsoko noita valkoisia lankoja mustan resorin kiinnityksessä! 

Taikurin apulaiset Majapuulta ja harmaameleerattu trikoo KVK:n. Kaavat OB:n Makkarakoira koossa 56 cm ja Iloinen Orava 50 cm kavennettuna. En myöskään tiennyt vauvan arvioitua syntymäkokoa, joten tein Makkarakoiran OB:n kaavan normaalilla leveydellä ja Oravan kavennettuna. Saas nähdä, kumpi sopii paremmin :)






Timanttijoustocollege on Käpysen, jonka hamstrasin itselleni hamstereista. Resori on sekin Käpyseltä, sävy Jade. Kaava on vapaalla kädellä piirretty haarakiilallinen vähänniinkuinhaaremihousu. Koko siellä 56 cm kieppeillä. 






Hetken mielijohteesta eilen illalla kasattu joustocollegesetti vaaleasta harmaameleeratusta joustocollegesta, joka on tilattu sekin Kestovaippakaupasta. Resori on Indie Fabricsin. Silityskuva on leikattu ihanaihanaihanalla Cameolla, josta en aio enää koskaan luopua. Kaavat on kuositeltu useamman valmisvaatteen ja OB:n kaavan pohjalta. Koko on näissäkin suunnilleen 56 cm.






Ja mitä muuta sillä Cameolla voi tehdä, kuin leikata silityskuvia? No leikata lahjapaketteja, kortteja, seinätarroja, aplikointikuvia, you name it. Tekaisin aamulla lahjoille vielä sopivat lahjapaketit, koska... No, askartelu on kivaa. Muuten olivat helppoja tehdä, mutta tuo pyöreä koostui niin monesta liimattavasta osasesta, että katastrofin aineet olivat kasassa. Valmista kuitenkin tuli, vaikka liimaa onkin nyt vähän joka paikassa. 

Tiedättekö, en malta odottaa joulua! Ajattelin heittäytyä vähän laiskaksi ja antaa tänä vuonna pääasiassa ostolahjoja, mutta voin luvata, että kaikki saavat käsinaskarreltuja lahjapaketteja ja kortteja!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Timantteja

Jotain ehti sentään valmistua ennen ompelukoneen hajoamista (googlailun ja fb-ryhmäkonsultaation perusteella epäilen konetta vaivaavan kuluneet hiilet - mitä ikinä se tarkoittaakaan). Housut uutta tuotantoa, paita muutaman viikon takainen, mutta vasta koristeltu.






Housut joustocollegea, kaavana Mock Denim ilman taskuja, mutta alkuperäisellä leveydellä. Tai jotain sinne päin. Kyseisten housujen kaava on pyörinyt niin monena eri versiona (merkitsemättömänä, toki!) kaavakansiossa, että en ole enää ihan varma, että mitä muutoksia tähän on tehty. 







Paita on Three Buttons ilman napitushalkiota uusimmasta Ottobresta ja valmistunut siis jo hetki sitten, ja onpa tämä esiteltykin aiemmin. Tässä kuvassa tulee näkyviin (ihmeellisten pölyhaituvien lisäksi) tuo raglansauma, joka ei näillä ompelutaidoilla asettunut kauniisti millään. Lapsen päällä se ei ole ihan yhtä häiritsevä, kuin henkarilla. 

Paita oli kuitenkin ainoa (!) yksivärinen peruspaita, joka rekistä löytyi sinä päivänä, kun Cameo kärrättiin kotiin, joten se päätyi testikappaleeksi ensimmäiselle silityskuvalleni. Kuva on Silhoueten omasta kaupasta ostettu perustimantti, jonka skaalasin sopivaksi lapsen paitaan. Leikkurilla meni muutama sekunti leikata kuvio irti, jonka jälkeen hetkinen silitystä, pieni epäonnistuminen lämpötilojen kanssa, uusi silitys ja ta-daa! Timanttihousuilla on kaveri. 

Laitteen helppokäyttöisyys ei lakkaa hämmästyttämästä. Se tekee ihan. Mitä. Vain. Oikeasti. Eilen illalla tekaisin lapselle Oktonautti-logon, jonka silitin vanhaan musta-valkoraidalliseen pertsaan. Paidasta tuli niin hieno, että lapsi ei suostu ottamaan sitä pois päältään. 






Ilman ompelukonetta olen ollut pakotettu neulomaan tarpeellisuuksia (neulominen on niiiiiiin hidasta ompelemiseen verrattuna). Tällä viikolla valmiiksi tuli kaksi paria villasukkia. Lankana näissä on Regia Fluormania Color sävyissä Neon Leaf ja Neon Rainbow. Puikot varressa 2,25 mm ja terässä 2,75 mm.



torstai 20. marraskuuta 2014

Pakkoloma

Ompelukone alkoi pitämään epäilyttäviä ääniä ja muuttui oikukkaaksi. Parhaassa tahtoiässähän tuo on, vähän päälle kolmevuotias. Vein varmuuden vuoksi kuitenkin asiantuntijalle, kun kotikonstit eivät riittäneet. Ottivat koneen hoteisiinsa ja lupasivat palauttaa entistä ehompana ja tottelevaisempana ensi viikolla.

Siispä pakkolomaa ompelusta. Kankaita on kyllä leikattu, luonnoskirja täyttynyt suunnitelmista ja kangaskaapin ovi ei mene kiinni, kun kankaat siellä vain lisääntyvät.

Ihan kädettömänä ei onneksi tarvitse olla, sillä tällä viikolla kotiutui myös Silhouette Cameo -leikkuri ja aika paljon oheissälää. Joulu tuli tällä kertaa ajoissa. Aika monet glitteriset, neonväriset, karvaiset, monimutkaiset ja hienot silityskuviot on jo leikattu. Kuka ompelisi mulle ne pertsat, joihin noita voi kiinnittää?


torstai 13. marraskuuta 2014

Mekko, ei yöpaita

Mukavuudenhaluisena ihmisenä pukeudun pääasiassa mekkoihin ja leggareihin. Enkä mihinkään jäykkiin tai joustamattomiin mekkoihin, vaan ehdottomasti trikooseen, joustocollegeen tai vastaaviin. Onnea on muoti, joka sallii julkisilla paikoilla esiintymisen lähes yöpukusillaan <3

Farkkuja olen pitänyt viimeksi kesän alussa. Tai housuja ylipäätään.

Trikookolttusissa on yleensä aina sama ongelma, kuin päästä varpaisiin trikoopertsoihin puetulla lapsella: näyttää liian yöpuvulta. Joku raja siinäkin. Erilaiset koristeet, leikkaukset, taskut ja viritykset poistaa yökkärifiilistä, omasta mielestäni ainakin. Ihan riittävästi, koska hei, yöpukuhan se pohjimmiltaan on. Paituli ja pitkät kalsarit!






Tähän suureen tarpeeseen ommeltuun mustaan minimittaiseen collegemekkoon tein taskun metallisella vetoketjulla. Ajatus oli alunperin tehdä kaksi taskua, mutta yksi näytti kivalta ja myönnettäköön, etten edelleenkään ole suuri vetskarinompeluguru. Etenkään, kun olen hävittänyt vetskaripaininjalan koneesta.

Taskuun kokeilin itselleni uutta systeemiä, jonka bongasin täältä. Helppo ja siisti toteuttaa, pääsee varmasti jatkoon ja sovellettavaksi muihinkin vaatteisiin. Turhaan jännitin vetskarin ompelemista taskuun!

Kaava oma, kangas EK:n mustaa joustocollegea (tai collegetrikootako se nyt siellä on?). Pääntiellä ja hihoissa resorit, helma huoliteltu kääntämällä.

Nopea, helppo pikku välipalaompelus. Rehellinen arkikäyttömekko. Tykkään! Ja tiedättekö, vetskarillinen tasku on maailman kätevin. Pääsin tänään liikkeelle ihan ilman käsilaukkua tai muutakaan kassia tahi pussukkaa. Kännykkä, siihen kiinitetty Cardninja sisältöineen sekä kotiavain. Kaikki taskussa turvassa! Jei!

P.s. vain yksi kuva, koska a) bitchface ja b) marraskuu.


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Salmiakkijumpsuit - vihdoinkin!

Tämä jumppis valmistui jo yli kuukausi sitten, mutta syystä jos toisestakin jäi kuvaamatta. Käytetty tätä kyllä on, etenkin uimahallikäyntien jälkeen puoliksi nukkuva lapsi on helppo kääräistä haalariin lämmittelemään. 

Eilen illalla otin puolison pyynnöstä muutamia kuvia vaatteista, jotka hän aikoo laittaa myyntiin. Sillä meidän ainoalla valkoisella seinällä, jossa otan myös blogikuvat. Lapsi tästä vähän suivaantui, kävi heittelemässä kirpparivaatteet pois seinältä ja kävi itse poseeraamaan. Hänen seinällään kuvataan jotain muuta, kuin häntä! Mikäs siinä, valoja oli viritelty ja kamerassakin aika hyvät asetukset (kiitti opastuksesta, isi!), joten räpsittiin samalla sovituskuvat tästäkin vaatteesta. Ja lapsi sai muumitikkarin, joka olisi jo edellisellä sovituskerralla pitänyt saada. Win-win.








Kaava on oma, vapaalla kädellä fiilispohjalta kaavapaperille piirretty. Salmiakkikangas taattua Verson puotia ja yksivärinen resori sekä hupun vuorin trikoo Majapuulta. 

maanantai 10. marraskuuta 2014

Valokeilassa

Viikko sitten sunnuntaina lapsi ilmoitti haluavansa tanssikerhoon. Maanantaina käytiin kokeilemassa ja samana iltana ilmoitettiin lapsi tanssiopistoon vakituiseksi oppilaaksi. Lapsi oli tanssista erittäin innoissaan, eikä tanssimisesta meinannut tulla loppua ollenkaan. Joka päivä pitää tanssia, ainakin vähän. 





Kaikilla muillan ryhmän lapsilla on tutu, mutta lapsi ei sellaista halunnut. Eipä tietenkään, kun sellainen olisi ollut jo valmiina kaapissa. Onneksi olin ihastunut jo aiemmin Eurokankaassa tähän kankaaseen, ja kipaisin sen viime viikolla hakemaan. Muutama ompeluhetki ja lapsella on tanssipuku!






Kaava on oma, pääntie ja kädentiet käännetty Framilonilla. Helma on huolittelematon toistaiseksi. Lapsi ei osannut päättää, että minkä mittaisen helmasta halusi, joten jätettiin toistaiseksi noin. Huolitellaan sitten, jos tulee fiilis.












Tarviiko sanoakaan, että lapsi on onnellinen?

perjantai 7. marraskuuta 2014

Digikolmiosamistelut

 Digikolmiot ovat huudelleet minulle jo pitkään aina kangaskauppoja selaillessani. Ja tietysti nimikkovärissä, kelta-harmaa-jade! Nyt sattui sopiva väli, kun ei ole hetkeen (öh, no viikkoon ainakaan) ollut mitään must have -kankaita ja kangastililtä löytyi sopiva summa tälle kankaalle. Puolestatoista metristä sai leikattua yhden M-kokoisen mekon ja 104+ -kokoisen paidan yhdellä hihalla. Toinen leikattiin sitten mustasta.






Paidan kaava alkaa olla jo oma, niin monta kertaa sitä on muokattu lapsen mukaan. Nyt lisäsin hiukan pituutta hihoihin ja helmaan, leveyttä ei tarvinut vielä lisätä. 110-senttiset ovat vielä reiluja, mutta ensimmäiset 104-senttiset alkavat jäädä lyhyiksi (ne elokuussa ommellut! Miten tämä lapsi kasvaa näin kovaa tahtia!).








Housut on edellisen ompelupostauksen sammarit, jotka sopivat väreiltään paitaan paremmin kuin hyvin. Sammareiden kaavaan ihastun päivä päivältä enemmän, ja (toivottavasti) tänään saapuvat kankaat pääsevät samaan muotoon. Pienin muutoksin, tietty! Elokuussa ommellut housutkin alkavat puristaa rantuja vyötärölle, vaikka pituutta pitkien resorien takia vielä riittäisikin. 






Itselleni sutaisin digikolmioista A-linjaisen mekon omalla kaavalla. Aluksi hihat ja pääntie oli tarkoitus huolitella vihreällä resorilla, mutta ajattelin että saisin ehkä vähän aikuisemman ilmeen jättämällä resorit pois. Helma ja hihansuut on käännetty kahteen kertaan ja tikattu suoralla, pääntie on käännetty Framilonilla.









Me vietämme lapsen kanssa tänään ylimääräistä vapaapäivää ja toivottavasti keksitään jotain isänpäivälahjuksiakin. Ne on nimittäin vieläkin suunnittelematta ja toteuttamatta. Ihan vähän kiirettä pukkaa. Aina voi maalata sormiväreillä hienot kortit.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

!!!

Tänään sain kunnian lisätä blogiini tämän kuvan





Edellisen postauksen pappasetti osallistui Mallikelpoisen viikkohaasteeseen ja ilokseni voitti! Jee :) Olen todella otettu ja iloinen voitosta! Niin iloinen, että jouduin eilen illalla herättämään jo nukkuvan puolison kuuntelemaan hihkumistani (sori).

Toivottavasti tämä selättäisi ompelujumin, joka on vaivannut jo peräti kaksi päivää. Lapsi kaipaisi tanssitunnille vaatetusta ja omakin mekkovalikoima edelleen huutelee sitä mustaa collegemekkoa. 

lauantai 1. marraskuuta 2014

Grandpa Style

Näitä vaatteita on suunniteltu ja pohdittu jo tovi yhdessä puolison kanssa. Mallikelpoisen ompeluhaaste pisti suunnitelmiin vauhtia, sillä asukokonaisuus kulki jo suunnitteluvaiheessa nimellä pappavaatteet! Mikäs siis sen parempi hetki toteuttaa suunnitelmat, kuin poikien viikko. Poika se on pappakin.





Housut on Eurokankaan joustovakosamettia. Mieluista väriä ei löytynyt, joten ostin valkoista ja heitin pesukoneeseen mukaan paketillisen Nitorin auringonkukankeltaista. Yritin värjätä myös housuihin sopivaa resoria, mutta kankaista tuli ihan eri väriset, vaikka samassa väriliemessä pyörivätkin. Kontrastiväriä kehiin, siis. Harmaa resori myös Eurokankaasta.

Kaavana on OB 6/14 Happy Champ 110-senttisenä. Kavensin, ompelin taskujen reunat piiloon ja lisäsin lahkeisiin pidemmät resorit, kuin ohjeen mukaan. Muutoin housut toteutettu alkuperäisillä ohjeilla.





Itse olen vallan ihastunut tuohon takakaarrokkeeseen (voi hyvä elämä, mikä sana!), koska se tuo housuihin lisää... Housumaisuutta? Joka tapauksessa näyttävät paljon oikeammilta, kuin vähempiyksityiskohtaiset (ja toinen!) housut, ja hyvä niin. Lasta pukiessa joudun liian usein miettimään, että näyttääkö vaatteet ihan yöpuvulta, nämä tuovat kivaa vaihtelua collegehousu/trikooleggari -menoon.







Housujen kaveriksi suunniteltiin pappatikkitakki Eurokankaan ruututrikoosta. Kaava on sekin uusimmasta Ottobresta, Granpa Style koossa 110 cm. Kavensin, lisäsin shaalikauluksen ja levensin etukappaleita. Tarkoitus oli leventää kappaleita niin paljon, että saisin tehtyä takkiin kaksirivisen (vale)napituksen, mutta pieni laskuvirhe jätti mitoista muutaman sentin puuttumaan. Siispä ihan vain yksirivinen napitus, mutta etukappaleet menevät kuitenkin lyhyeltä matkalta päällekäin. Napit ovat vain koristeet, niiden alta löytyy nepparit.




Näissä juhlitaan isäinpäivä, johon onneksi on vielä hetki aikaa. On nimittäin lahjomissuunnitelmat vähän vaiheessa...