perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulumekko vol. 2 ja ryppyhihatutoriaali

Eihän kukaan pärjää joulun pyhiä yhdellä mekolla! Tarvittiin siis toinenkin. 

Oikeastaan tämä mekko on suurimmaksi osaksi ommeltu jo muutama viikko sitten ja sen oli tarkoitus päästä pikkujoulukäyttöön, mutta juhlat jäivät lapsen sairastumisen vuoksi väliin. Aatonaattona, heti Pulmumekon valmistuttua, ajattelin samoilla langoilla viimeistellä tämänkin. Ei se ihan niin nopeasti sujunut, kuin olin ajatellut, ja lähtö viivästyi puolisen tuntia, mutta olipahan garderobi kunnossa!

Kangas on Kestovaippakaupan omaa raitaa, värinä marja-valkoinen ja sitä meni himpun vajaa metri.






Tämänkin mekon kaava on oma, vapaalla kädellä piirretty, ja sata kertaa matkan varrella muokattu. Valekietaisupääntie on huoliteltu framilonilla ja kietaisukappaleiden alareunan ja helmaosan yläreunan saumakohta on sekin kevyesti framilonilla rypytetty. 

Hihan kaavan olen askarrellut apinoimalla tapoja muutamastakin ryppyhihaisesta valmispaidasta. Tämän tyyppisiä hihoja on löytynyt meikämamman vaatekaapista jo aika pitkään ja tulee todennäköisesti löytymään jatkossakin, koska... No, ne nyt vaan on ihania.




Tästä erittäin taidokkaasta paint-kuvasta huomaatte, että mustalla piirretty on se tavallinen perushiha, tässä tapauksessa puolimittainen. Ryppyhihaa varten pyöriötä pitää noooooostaa korkeammaksi, vaadittu korkeus (turkoosi viiva) riippuu ihan halutusta vekkien määrästä . Itse olen tehnyt viisi vekkiä molemmille puolille, joita tässä kuvassa kuvastavat sateenkaaren väreissä loistavat raidat. Omat vekkini ovat yleensä parisenttisiä, mutta ei niitä oikeasti jaksa ikinä mitata. Suunnilleen parisenttisiä. 

Itse aloitan vekkien tekemisen alareunasta, mutta sillä ei oikeasti liene mitään väliä. Vekit aukeavat ylöspäin, eli siirrän alhaalta kangasta nelisen senttiä ylöspäin, jolloin itse vekki on siis sen kaksi senttiä ja pyöriön korkeus lyhenee kahdella sentillä. Kärryillä? Hyvä! Ennen vekkien aputikkaamista yleensä sovitan hihaa vaatteeseen varmistaakseni, että se sopii aka. laskelmat ovat pitäneet paikkansa. Seuraavan vaiheen, eli liilan viivan, eli framilonrypytyksen, voi tehdä halutessaan ennen tai jälkeen hihan kiinnittämisen. Itse teen jälkeen, koska koen sen helpommaksi. Yleensä nappaan framilonia vapaavalintaisen määrän ja teen rypytyksen fiilispohjalta molempiin hihoihin. Aloituskohta on muutaman sentin päässä pyöriön yläreunan keskikohdasta ja rypytys päättyy hiukan alimpien vekkien alapuolelle. Ja ta-daa! Ryppyhiha on valmis! 

Ja sitten se tärkein. Joululahja. Tuitui <3 Bernina 1150MDA kotiutuu meille ensi vuoden ensimmäisillä viikoilla ja siirtää ompelukset ihan uudelle tasolle (tai ainakin nopeudelle), kun tähän asti täällä on kolkuteltu menemään ihan vain Pfaffin voimin. On meillä kotona käynyt muutama saumuri ennen tätäkin, mutta ne ovat aina jatkaneet matkaansa vaikeakäyttöisyyden tai ompelijan laiskuuden vuoksi. Tämä tulee toivottavasti jäädäkseen. Olen niiiiiin innoissani. Oikeasti. Ja ompelumotivaatio koki huiman laskun, kun tiedän, että parin viikon päästä homma hoituisi huomattavasti nopeammin uudella koneella...




torstai 25. joulukuuta 2014

Lahjavilautus

Ihan pikaisesti vain muutamat eilen annetut lahjat :)






Omalle äidinäidilleni Kangastukun violetista velourista kotitakki Unikuun terapiahuoneen ohjetta mukaillen. Takki on pituudeltaan noin puoleen reiteen asti, kaulus on huoliteltu alavaralla ja muut reunat kertaalleen käännetty. Mitään kiinnityssysteemejä en laittanut





Isoimmalle pienelle siskolle ihan kaupasta ostettu collegepaita, johon leikkasin silityskalvosta sydämen, jonka keskellä on hänen palkintorottansa, Bruno, jonka kaulaan leikkasin vielä Pikku Piltin superglitterhopeaisesta kalvosta pannan. 





Kahden pienimmän siskon lahjasuunnitelmat menivät uusiksi, kun kahden metrin sijasta sainkin vain yhden metrin tätä Tomppaa. Laukut kutistuivat meikkipusseiksi, jotka on vuoritettu vedenpitävällä ulkoilukankaalla (ohje täältä), Pusseihin sujautin Etsy-lahjakortit. Saan korvaukseksi tämän jo olemassaolevan metrin lisäksi sen tilatun kaksi metriä sitten joskus, kun posti sen ehtii tuoda. Olen sen visioinut jo itselleni laukuksi, johon tulee keinonahkahapsuja ja metallikoristeita ja muuta hienoa. Ensi vuonna sitten. 

Näiden lisäksi ompelukoneelta hyppäsi pakettiin muutamia lasten perusvaatteita ja silityskalvokoristeltuja paitoja, joista en kuvia ehtinyt paketointi-innossani räpsiä. 

Joulu on ollut (miinusasteista huolimatta) ihana ja rentouttava, vaikka toki oikean jalan nilkka tekee jo sellaisia ojennusliikkeitä, että ompelemaan pitäisi päästä :D

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulumekko ja Pocoyo

Se ihana, ihana punainen Pulmu. Se on niin kaunis, jouluinen, pehmeä ja ihana. Mekko on mallia superperussimppeli, nopea tehdä ja mukava pitää. Lisäsin sivuihin muutamat sentit, jotta väljyys varmasti liittää kaikelle sille suklaalle, jonka aion kitusiini kiskoa seuraavien päivien aikana.

Kaava on siis oma, alunperin jostain valmismekosta piirretty ja sen jälkeen moneen kertaan muokattu. Helma ja hihat käännetty, pääntie huoliteltu framilonilla. 






Pocoyo-paidan oli tarkoitus olla joululahja lapselle, mutta en malttanut odottaa sinne asti. Paita on siis yhteistyönä lapsen kanssa toteutettu: hän on piirsi kangastussilla etukappaleelle valitsemansa kuviot, minä hoidin loput.






Kaava on Happy animals, OB 3/11 koossa 110 cm. Pääntien resori on itse värjättyä, meeleerattu harmaa trikoo kestovaippakaupasta ja silityskalvot englannista MDPsuppliesilta. 






Pocoyon kuva on alunperin värityskuva, josta Silhouette-suunnitteluohjelman avulla irrotin tarvitsemani muodot. Kaikki värit on leikattu erikseen eri kalvoista ja sen jälkeen silitetty päällekäin kiinni vaatteeseen. Alkuperäisessä kuvassa Pocoyolla on kädessä ilmapallo, mutta askartelin siihen tilalle keltaisen kynän.






Paita oli hitti ja lapsi onnellinen uudessa lempparissaan. Vaikka toki aina vaatteita tehdessä tulee ajateltua lapsen kannalta, niin usein kuitenkin idea ja toteutus mukailee omaa makuani. Tämä ei ehkä ole se paita, jonka tekisin, jos saisin ihan mitä tahansa tehdä, mutta kyllä tuo lapsen innostus on ihanaa katsottavaa. Ehkä pitäisi useamminkin kysyä lapsen mielipidettä, vaikka hän ei mikään supertarkka vaatteistaan olekaan. 





maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulu ananaspuiden alla

Joo, ei. Valitettavasti.

Ei sillä, on meille kiva joulu tulossa, sellainen mummolajoulu. Oikein kiva. Ainoa ongelma on maantieteellinen sijainti ja ilmasto. Kaipaisin lämpöä ja ananasdrinkkejä, meren kohinaa ja leppeää etelätuulta. Ilman tsunamia, kiitos. 

Näissä fiiliksissä kaivelin kangaskaapista vähän Käpysen ananasta ja tein lapselle oloasun. Ranta-asu se ei ole, mutta pehmeä, lempeä ja lämmin kuitenkin. Sellainen oloasu, jossa pysynee lämpimänä myös näissä vähän pohjoisemmissa olosuhteissa ja jossa on mukava syödä muutama joulupipari aattoaamun lastenohjelmia katsellen.

Kuten sanottua, ananasjersey on Käpyseltä. Puolisoni ihastui jo aikoja, aaaaaikoja sitten, mutta itse vähän epäilin tämän hienoutta. Kunnes se sitten oli alennuksessa. Ja tuli kotiin, ja oli ihana, kirkas, pirteä ja ihana. Sanoinko jo, että ihana? Jotenkin livenä tämä kangas osui ja upposi johonkin kepeyden- ja kesäisyydenkaipuuseen. Värit tuovat mieleen lapsuuden lomamatkat Kreikkaan, kun iltaisin tuntuu joka puolella olevan neonvaloja ja kun pimeydestä huolimatta on ihmeellisen lämmin. Ja saa sydä ranskalaisia ja laittaa drinkkitikkuja hiuksiin koristeiksi. Niitä sellaisia metallinhohtoisia hapsukkaita.






Paidan kaava on oma. Etukappale on kokonaan kaksinkertainen, eikä paitaa saa avattua. Valekietaisupaita, siis. Koko on 104/110 cm, tai jotain sinne päin. Housut on myös omaa kaavoitusta (yksinkertaisista yksinkertaisin perusverkkari) ja kankaana on Kangastukun violetti velour, joka jäi lahjaompeluksista yli (siitä myöhemmin lisää).






Toivottavasti ehdin vielä yhden postauksen tekaista ennen joulua, mutta joulunaluspäivien minuutit ovat yllättävän lyhyitä. Siispä siltä varalta:




P.s. Wikipedia väittää, että ananas on marja.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Jumin selätystä

On jumittanut. Mikään kangas ei inspiroi, uutuudetkin menee ohi olkia kohauttamalla. Ihan tylsää. Olen ommellut pari settiä päiväkotipertsaa, niitä ihan tavallistakin tavallisempia perusvaatteita. Ja tylsistynyt. 

Tämmöisiä. Ja pari muutakin, joista ei ole kuvaa.






Harmaa meleerattu joustocollege sekä resori Kestovaippakaupan, Znokin Homo sapiens -trikoo samasta paikasta. Oranssi resori on Eurokankaasta. Lapsi omaa tuotantoa ja lahjontaan käytettiin Elovena-välipalakeksiä, makuna uuniomena-toffee. 

Luonnoskirjassa on muutamakin uusi suunnitelma, mutta jääkaapin oveen on teipattu lappu, jossa pyhästi lupaan, vannon ja vakuutan, että olen kangaslakossa. Ja lankalakossa. Samaan konkurssiin lupasin vähentää myös Coca Colan juomista sekä B&J-jätskien kulutusta. 

Asiaan tulee onneksi ensi viikolla muutos, sillä The Lakko päättyy 15.12, eli huomenna, vihdoinkin! Olin ovela ja tilasin kankaita jo vähän etukäteen tällä viikolla, ne kuitenkin saapuvat vasta lakon päättymisen jälkeen. Melkein sääntöjen mukaan. Kankaita on tulossa Versolta, Kestovaippakaupasta ja Käpyseltä... Ja oliko vielä jostain muualtakin? Kangastukusta! Metritolkulla yksivärisiä ja raidallisia peruskankaita sopivien resorien kanssa, muutama herkkukuosi ja vähän tarvikkeitakin, kuminauhaa sun muuta. Ihanana yllärinä, jota en osannut edes odottaa, bongasin Verson ihanan Pulmu-joustocollegen punavalkoisena! Rakkautta ensisilmäyksellä. Sen aion omia ihan täysin omaan käyttöön, palaakaan en jaa muille!

Jos vaikka näillä eväillä jumikin talttuisi ja saisin ne muutamat joululahjaompeluksetkin tehtyä ennen joulua.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Virallinen piparinleipomisasu

Itsenäisyyspäivänä puolisoni perheessä on ollut tapana leipoa joulupiparit. Leipojien määrä kasvoi merkittävästi vuosien 2010 ja 2011 aikana, jolloin lapsi serkkuineen teki grand entreen tähän maailmaan. Tänään yksi neljävuotias ja kaksi kolmevuotiasta pistivät parastaan ja kuorruttivat mummolan jauhoilla ja taikinalla, asianmukaisiin asuihin pukeutuneina, tottakai.






Omalla lapselleni askartelin aamulla ennen leipojaisia JNY:n vuosikertainterlockista raglanhihaisen paidan koossa 110. Pohjakaavana OB:n perusraglan lehdestä 5/11, kaaritaskut vapaalla kädellä leikellyt ja helmaresori puolison toiveesta laitettu.

Tonttulakki piirrettiin sekin vapaalla kädellä. Tai ei sitä mitään piirretty, suoraan kankaasta saksin. Sivuissa on saumat ja hiipassa iso kulkunen. Resori seurausta laiskuudesta, en jaksanut etsiä Framilonia kääntämistä varten. 

Housut on omalla kaavalla tehty jo kesällä, ja sen kyllä näistä kuvista huomaa. Nilkat vilkkuu ja kovin alkaa olla vartalonmyötäiset muutenkin. Vatsaan puristui punaiset rannut. Näiden kuvien jälkeen vaihdettiin sopivamman kokoiset housut jalkaan ja heivattiin nämä suoraan kirpparikassiin. (Pk-seutulaiset voivat merkitä kalentereihinsa helmikuun kolmannen viikon, jolloin meidän kamppeita löytyy myynnistä Vekarakirppikseltä!)






Housujen kangas on tietysti iki-ihanaa Verson puodin Pulmu-joustocollegea, jota onneksi on jemmassa vielä sen verran, että seuraavan koon housut saa tehtyä. Pulmu on ensimmäinen kangas, jonka Verson puodilta ostin. Tämä tapahtui elokuussa. Sen jälkeen paketteja on tullut ko. kaupasta tasaiseen tahtiin, lähes joka toinen viikko. Mutta kun niitä ihania uutuuksia tulee koko ajan!










Taskun aukko on leikattu etukappaleeseen, jonka jälkeen suu kantattiin kolminkertaisella resorilla. Taskupussi, tai itseasiassa vain sen takaosa, on tikattu etukappaleeseen ompelukoneen kaksois-overlockilla, joka toimii vallan hyvin peitetikkikoneen korvaajana vielä tässä vaiheessa.





Tässä vielä kuva asusta tositoimissa, piparinleipojaisissa mummolassa. Yllättävän vähän taikinaa syötiin raakana, suurempi osa päätyi kulkemaan uunin kautta parempiin suihin. Namnam. 

Muutama viikko sitten sain karistettua anopin syksyisestä omenapiirakasta (tai aika monesta...) kertyneet kilot, ja nyt alkaa jo seuraava massakausi. Pullaa, pipareita ja banaanikakkua sekä toimiva lapsenvahtipalvelu. Ei huono tapa viettää itsenäisyyspäivää.