maanantai 9. helmikuuta 2015

Sydämekäs

Kankaat pitäisi reilun viikon päästä olla vakuumipusseissa siisteissä pinoissa valmiina viettämään seuraavat kaksi viikkoa erilaisissa varastoissa ja rekoissa. Ja ompelukoneet myös, tosin niitä ei tarvitse vakuumipussiin laittaa. Toisin sanoen mulla on reilu viikko aikaa ommella lapselle kevätvaatteita. Sellaisia tarpeellisia. 

Eilen alkanut itsepalvelukirppisvuoro verotti lapsen vaaterekkiä raskaalla kädellä, sillä siellä oli paljon sellaisia juuri sopivia, mutta ehkä jo kahden viikon päästä pieniä vaatteita. Jäljelle jäi muutamat housut ja pari hassua paitaa (no, okei. Ehkä viidet molempia). Ei yhtään jumpsuitia tai yöpukua! Alusvaateosiokin on vähän niin ja näin. Yhteenvetona: pitäisi ommella perusvaatetta. 

Ja mitä sitten ompelin? No collegeliivin, tietty! Koska sellainenhan on todella tarpeellinen, välttämätön kerrassaan. 





Kaavoina on käytetty 104-senttisen peruspaidan etu- ja takakappaletta, joita on levennetty, lyhennetty, venytetty, vanutettu, kädenteitä avarrettu ja muuta sellaista. Hupun leikkasin kankaasta vapaalla kädellä. 

Kangas on ihanaakin ihanampaa joustocollegea, jota onnistuin vaihtokauppaamaan itselleni juuri tähän tarkoitukseen sopivan palan. Huppu on vuoritettu epämääräisellä palalla jotain valkoista trikoota ja helmassa, kädenteillä ja napituslistana puhtaanvalkoista resoria Eurokankaasta. 





Kangasta ei ihan riittänyt huppuun, joten pienellä kikkailulla sain aikaiseksi melkein-hupun. Tuollaisen koristeen, joka näyttää ja tuntuu hupulta, mutta on liian pieni laitettavaksi päähän. Koska olihan se huppu nyt saatava! Liivi suorastaan vaati sitä. 





Liivi testattiin tänään tositoimissakin. Hyvin on Hoplopinkestävä ja tanssipeliyhteensopiva. Tykkään! Seuraavaksi jos yrittäisi saada aikaiseksi niitä kevätvaatteita. Ehkä ainakin yksi puuvillatakki retrokankaasta, muutaman wnb-farkut ja jokunen henley ja hupparikin. Ja toinen collegeliivi, koska onhan toi nyt aika söpö. 

maanantai 2. helmikuuta 2015

Unisex-tunika, vol. 1

Vihdoinkin olen ehtinyt a) ommella ja b) kuvata ompelukset. Vihdoinkin. 

Eilen illalla pyörittelin jälleen kerran ajatusta unisex-tunikasta, joka olisi jotain muutakin, kuin ylikokoinen T-paita. Pyörittelin erilaisia hiharatkaisuja, halkiota, neppareita, nappeja ja koristuksia. Tässä versiossa juttuna on epäsymmetrinen helma. Seuraavaan versioon lisäisin ehkä vielä rintataskun kontrastivärisestä kankaasta. Ehkä. 




Kaavana on perusraglan koossa 110 cm. jonka helmaa pidensin ja kaarsin vapaalla kädellä ja perstuntumalla. Hihat jätin väljiksi ja vajaamittaisiksi. Vajaamittainen hiha ei jää koskaan liian lyhyeksi. Koska tykkään pitkäikäisistä vaatteista, pyrin uusissa kaavakokeiluissa suunnitelemaan mahdollisimman monet ominaisuudet muuntuviksi, usealle koolle sopivaksi. Tässä tunikassa näitä ominaisuuksia on hihojen lisäksi raglanleikkaus, joka istuu monenkokoiselle hartialle ja kaiken kaikkiaan väljä mitoitus ja moneen tarkoitukseen sopiva pituus. Ensimmäisenä tästä jäänee pieneksi kainalo-olkapää -väli. 




Tunikaa tehdessä harjoittelin saumurin ominaisuuksien hyödyntämistä, tällä kertaa kuminauhapaininjalan käyttöä. Helma ja pääntie on molemmat huoliteltu framilonilla, jonka olen ko. paininjalkaa käyttäen kiinnittänyt (ilman kiristystä) ja kääntämisen jälkeen päältä kaksoistikannut. Yllättävän helppokäyttöinen oli tämäkin toiminto ja varmasti pääsee käyttöön jatkossakin!

Lisäksi Kusti polkaisi meille uusia ompelumerkkejä omalla logolla. Olen vallan ihastunut ja tykästynyt! Merkit on tilattu täältä. Hinta oli hiukan korkeampi, kuin joillakin muilla vastaavilla, mutta toimitus oli nopeaa (kaksi viikkoa!) ja asiakaspalvelu mukavaa. Todennäköisesti tilaan jatkossakin.




Kuten kuvien taustoja katsomalla saattaa ymmärtää, on meillä meneillään aikamoinen muuttokaaos. Suurin osa huonekaluista on myyty ja lähes kaikki ei-päivittäisessä käytössä olevat tavarat on talletettu muuttolaatikoihin. Sopivaa kuvaamispaikkaa on ollut hiukan hankala täältä sekamelskan keskeltä löytää. Muutaman viikon päästä pääsenkin jo ottamaan kuvia uuteen englanninkotiin, jossa on (epätyypillisesti) isoja ikkunoita ja avaria tiloja. Ja kevätkin jo vähän pidemmällä.